Susan Greenfieldin haastattelu

Virtuaalinen autismi ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu

Neurotutkija Susan Greenfieldin viimeisin kirja Mind Change paljastaa, kuinka digitaaliset teknologiat jättävät jäljen aivoihimme. Puhuimme hänen kanssaan fyysisestä kosketuksesta, neurokemiasta ja lastemme henkisestä kehityksestä.

1

Fyysinen kosketus ihmisten välillä

Miksi fyysinen kosketus ihmisten välillä on sinusta tärkeää ja minkälaisia neurokemiallisia muutoksia se itse asiassa saa aikaan aivoissamme, erityisesti elämän ensimmäisinä päivinä? 

Tiedämme, että fyysinen kosketus vapauttaa endorfiineja. Ne ovat aivoissa luontaisesti esiintyviä opioideja. Tiedämme myös, että äidin helliessä vauvaansa lapsen aivoissa syntyy näiden luontaisten opioidien ansiosta hyvänolon tunne, jota on tarkasteltu useissa tutkimuksissa. Kiinnostavin omista löydöksistäni on se, että suu ja kädet ovat kosketusherkimpiä alueita. Jos katsotaan karttaa, joka kuvaa sitä, minkälainen edustus vartalon eri alueilla on aivoissa, kun puhutaan ihosta ja kosketuksesta, käsillä ja suulla on käytössään ylivoimaisesti suurimmat aivoalueet. Kun tätä ajattelee, ymmärtää, että alueet ovat myös kaikkein herkimpiä kosketukselle. Ja miksipä ei; suulla suukotellaan, suulla syödään ja kädet ovat kaikkein herkimmät raajat. Mitä tapahtuu äidin kohdussa – sikiö imee sormiaan tai varpaitaan ja stimuloi niitä, jotta ne ovat niitä aktiivisimpia alueita ja parhaiten edustettuina aivoissa.

"Kun isäni menehtyi ja jätti meidät suureen suruun vuonna 2011, muistan jonkun kietoneen yksinkertaisesti kätensä ympärilleni. Tämä ele auttoi minua enemmän kuin tuhat sanaa."

2

Ihmisten välinen vuorovaikutus

Mikä on kosketuksen merkitys nyky-yhteiskunnassa ja ihmisten välisessä päivittäisessä vuorovaikutuksessa?

Uskon, että se on todella tärkeää, jos ajatellaan kuinka nuoret nykyään kommunikoivat ruutujen kautta sen sijaan, että he viettäisivät aikaa samassa tilassa ja olisivat fyysisessä vuorovaikutuksessa. Ja tämä on minusta se varsinainen ongelma! Siitä on todella syytä olla huolissaan. Tavatessasi toisen ihmisen kosketus on merkittävässä osassa: puristat hänen kättään, taputat ehkä hänen selkäänsä tai olkavarttaan. Mihin kosketat, miten kosketat ja kuinka pitkään, kaikki tämä linkittyy läheisesti siihen, kuinka tiivis keskinäinen suhteenne on. Koskettaminen on niin voimakas tapa viestiä. Kun isäni menehtyi ja jätti meidät suureen suruun vuonna 2011, muistan jonkun kietoneen yksinkertaisesti kätensä ympärilleni. Tämä ele auttoi minua enemmän kuin tuhat sanaa. Ja olemme varmasti kaikki olleet tilanteessa, jossa luonnollinen reaktio on kietoa käsivartensa surevan ympärille. Aina ei tarvitse puhua, joskus voi vaan koskettaa.

"Aivot kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti."

3

Virtuaalinen autismi

Minkälainen vaikutus fyysisen vuorovaikutuksen puutteella, joka on seurausta teknisten laitteiden käytön lisääntymisestä, on erityisesti lasten henkiseen kehitykseen? 

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on totta kai – erityisesti kun mietitään teknologian vaikutusta lapsiin – mitä tapahtuu lasten kyvylle tuntea empatiaa. Viime vuosien aikana on alettu käyttää termiä "virtuaalinen autismi". Tällä ihmiset tarkoittavat sitä, että jos vuorovaikutustaitoja ei harjoittele, niissä ei koskaan opi kovin hyväksi, koska vasta harjoitus tekee mestarin. Vuorovaikutustilanteista muodostuu vastenmielisiä, jos silmiin katsomisessa, hymyilemisessä tai koskettamisessa ei ole saanut harjoitusta. Silloin nuori turvautuu yhä uudelleen ruutuun. Tämä niin kutsuttu virtuaalinen autismi on kuitenkin erilaista kuin autismi: se tarkoittaa lähinnä autismin kaltaisia piirteitä siinä, että nuori ei pysty tuntemaan empatiaa muita kohtaan. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että piirteet ovat palautuvia. Tästä on myös erittäin hyvä tieteellinen tutkimus, jossa oli mukana esiteinejä – siis 11–12-vuotiaita, jotka eivät olleet erityisen empaattisia ja joilla oli heikot vuorovaikutustaidot – jotka jaettiin kahteen ryhmään: puolet heistä viettivät aikansa digitaalisten laitteiden parissa ja puolet joutuivat laitteista eroon. Viimeksi mainitut lähtivät viideksi päiväksi kesäleirille. Jo näiden viiden päivän aikana vuorovaikutustaidoissa nähtiin merkitsevää kohenemista. Tämä osoittaa, kuinka mikään tällainen ei ole lopullista. Aivot kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti. Joten vaikka pelkäisi lastensa olevan kykenemättömiä empatiaan, jos asialle haluaa jotakin tehdä, ja annamme heille mahdollisuuden harjoitella toisten kohtaamista kasvokkain, tilanne kyllä paranee.

"Jos haluat vähentää ruutuaikaa, sinun on keksittävä jotakin hauskempaa."

4

Vuorovaikutustaidot

Kun uudet teknologiat eivät ole häviämässä, vaan pikemminkin valtaavat yhä enemmän alaa lastemme elämässä, mitä voimme asialle tehdä? 

Pahinta elämässä on kieltää ihmistä tekemästä jotakin. Joskus kauan sitten minulla oli tapana polttaa tupakkaa. Pahin asia, mitä ihmiset saattoivat minulle sanoa, oli käskeä lopettaa tupakoiminen. Tämä siitä syystä, että he eivät tarjonneet minulle vaihtoehtoa! Onnistuin vasta kun luin kirjan, jossa kehotettiin kuvittelemaan, miltä minusta tuntuisi, jos hampaani olisivat valkoiset, pystyisin tuntemaan kukkien tuoksun ja minulla olisi enemmän rahaa kukkarossa. Jos siis haluat vähentää lastesi ruutuaikaa, sinun on tuotava tilalle jotakin houkuttelevampaa, jännittävämpää ja hauskempaa. Eräs isä lähetti minulle viestin Melbournesta ja kertoi juuri samasta ongelmasta lastensa kanssa. Ratkaisuksi hän oli vienyt lapset pyöräretkelle. Pyöräillessään lapset olivat kikatelleet spontaanisti. Isä kertoi, että lasten kikatus oli kuin musiikkia korville. "Laitteiden äärestä ei koskaan kuulu naurua!", hän sanoi.  Vanhempana oleminen ei nykyaikana ole helppoa, sillä vaatimuksia on niin kovin paljon. Mutta lapsille pitää kehittää kokemuksia ja tapahtumia, jotka ovat tyydyttävämpiä ja jännittävämpiä kuin pelkkä ruudun katseleminen. Yksi jännittävistä asioista on vahva tunne siitä, kuka itse on, vahva identiteetti ja uusien asioiden keksiminen. Muistatko, kuinka lapsena sanoimme: "Keksitään joku peli!" Nyt tämä lähestymistapa pitäisi omaksua uudestaan. Lapsille pitää antaa pelkkä laatikko laatikkoon pakatun lahjan sijasta. Uskon, että jos onnistut auttamaan lapsia tuon sisäisen maailman ja mielikuvituksen luomisessa, se on paljon jännittävämpää kuin ampuminen tai ruudun kanssa kommunikointi tai jokin toisen luokan mielikuvitus.

Susan Greenfield

Susan Greenfield

CBE, FRCP (Hon) paronitar Greenfield, Neuro-Bio Ltd:n perustaja ja toimitusjohtaja

Paronitar Susan Greenfield on neurotutkija, kirjailija ja tuottaja. Hänellä on 32 arvonimeä yliopistoista kotimaassaan Iso-Britanniassa sekä Iso-Britannian ulkopuolella, ja hän on julkaissut yli 200 tieteellistä artikkelia vertaisarvioiduissa tieteellisissä aikakauslehdissä. Hän työskentelee pääasiassa Oxfordin yliopistossa, mutta myös Pariisin College of Francessa, New Yorkin yliopiston Medical Centerissa ja Melbournen yliopistossa.