Kukaan meistä ei ole Robinson Crusoe

NIVEA:n äskettäin toteuttamassa kyselytutkimuksessa havaittiin, että 20 prosenttia kaikista miespuolisista vastaajista ei ollut kokenut fyysistä kosketusta haastattelua edeltäneenä päivänä. Entä te? Oletteko jo tänään saanut halauksen?

No, riippuu fyysisen kosketuksen määritelmästä. Tavallisena päivänä tapaan ihmisiä ja kättelen heitä. Jos tunnen heidät, halaan heitä, joten kyllä, olen fyysisessä kosketuksessa ihmisiin päivittäin.

Tutkit nimenomaan nuorten kasvua ja kehitystä. Mitä kasvaminen oikeastaan sinusta tarkoittaa? 

Kasvaaksesi tarvitset ominaisuuksia, jotka auttavat sinua paitsi kukoistamaan omana itsenäsi, myös suhteessa toisiin. Yksinkertaisesti sanottuna, kukaan meistä ei ole Robinson Crusoe ja elinympäristömme on kaukana autiosta saaresta. Meidän on kehitettävä taitojamme elää yhdessä ja tulla toimeen muiden kanssa. Tällainen kukoistus tarkoittaa, että pääset ottamaan käyttöön kiinnostuksen kohteesi, tavoitteesi, pyrkimyksesi ja ponnistelusi. Myönteinen kasvu tarkoittaa kehittymistä sellaiseksi yksilöksi, joka ymmärtää läheisen suhteen itseensä ja muihin sekä omaan sosiaaliseen ympäristöönsä. Tällainen henkilö pyrkii tekemään myönteisiä muutoksia itsessään, perheessään, yhteisössään ja koko yhteiskunnassa. Kuten tiedät, olen kehittänyt aiheesta viiden C:n mallin, joka perustuu englannin kielen sanoihin Confidence (luottamus), Character (luonne), Contribution (osallistuminen), Competence (pätevyys) ja Connection (yhteys). Näitä asioita on vaalittava, jotta nuori ihminen kehittyy aikuiseksi, joka voi elää tervettä ja aikaansaavaa elämää. Jos tässä onnistutaan, yksilö pystyy osallistumaan edellä kuvaamallani tavalla. Kaikki tieteilijät eivät toki nojaa Lernerin viiden C:n malliin. Esimerkiksi kollegani Bill Damon Stanfordin yliopistosta puhuu "myönteisestä" tai jopa "jalosta" tarkoituksesta pyrkiessään määrittelemään menestyvän ihmisen piirteitä. Nuoren kasvuun ja kehitykseen kuuluu joka tapauksessa aina molempia osapuolia hyödyttävät suhteet yksilön itsensä ja hänen ympäristönsä välillä.

Miksi kosketus on niin olennainen asia kasvamiselle ja ihmisen kehittymiselle kaiken kaikkiaan? Vaikuttaako se meihin jo nuoruudessamme?  

Fyysinen kosketus oman ja muiden kehojen välillä on luultavasti inhimillisen kehityksen perusta. Kukaan meistä ei olisi olemassa ilman tällaista fyysistä kosketusta kahden kehon välillä. Siksi jokainen ihmiselämä alkaa vauvan kosketuksesta äitiinsä. Kosketus, läheisyys ja fyysinen kontakti toiseen ihmiseen ovat ihmiselämän perusasioita sen kaikissa muodoissa. Itse asiassa kaikessa elämässä on kyse sosiaalisista suhteista muihin saman lajin edustajiin. Jos yksilö eristetään muista, eikä pysty koskemaan toista yksilöä, sen tiedetään aiheuttavan sopeutumattomuutta.

Onko kosketus osoittautunut omissa tutkimuksissasi tärkeäksi indikaattoriksi tai tarkasteltiinko sitä koskaan erityisesti nuorten kasvua ja kehitystä koskeneissa tutkimuksissa?  

Mieleeni tulee työ, jota minä ja vaimoni Jackie Lerner teimme New York Longitudinal Study -projektissa. Olimme yhdessä vastuussa pitkittäistutkimuksesta (useita vuosia jatkuneesta tutkimuksesta), jossa oli mukana 133 vuosina 1956 –1962 syntynyttä lasta. Tämä tutkimus sai alkunsa psykiatrien Alexander Thomas ja Stella Chessin työstä. Meillä oli käytössämme aukotonta tutkimustietoa elämän ensi viikoilta aikuisuuteen. Näimme eroja äidin ja lapsen vuorovaikutuksessa, ja koska kyseessä oli 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa syntyneet lapset, äidit olivat päävastuussa lasten hoivaamisesta. Noin 60 prosenttia äideistä työskenteli tuohon aikaan kodin ulkopuolella, ja akateemisesti kouluttautuneiden osuus oli suuri. Havaitsimme, että kun osa äideistä lähti töihin ja äiti ja lapsi joutuivat erilleen jo ensimmäisten elinviikkojen aikana, äidin ja lapsen välillä oli vaihtelevasti erossaoloa, kosketusta ja mahdollisuuksia olla lähellä ja lohduttaa, kuten tutkija Harry Harlow tuloksia kuvasi. Tällä variaatiolla oli merkittäviä vaikutuksia sekä lapseen että joissakin tapauksissa myös äitiin.

Sanoisitko kuitenkin, että koskettaminen ja halaaminen on  tärkeää myös aikuisille ja heidän onnellisuuden tunteelleen ja niin edelleen? 

Epigenetiikka eli ihmisen geeneissä ympäristötekijöiden vaikutuksesta tapahtuvia temporaalisia muutoksia tarkasteleva biokemiallinen tutkimus, esimerkiksi Steve Colen tutkimukset (lääketieteen ja psykiatrian professori, University of California and Los Angeles, UCLA), ovat osoittaneet, että yksinäisiksi itsensä kokevien ihmisten geeneissä voi tapahtua muutoksia. Yksinäisyyden tunne lisää kortisoli-nimisen stressihormonin tuotantoa. Yksinäisyys voi muuttaa ihmisen koko epigenetiikkaa. Läheisyyden puute on siis inhimilliselle kehitykselle valtava ongelma, ja se voi olla sitä missä tahansa ikävaiheessa.

Minkälainen on oma muistosi kosketuksesta, sellainen, jonka muistat vielä tänä päivänäkin? Onko mielessäsi jokin erityinen muisto, jonka haluaisit jakaa? 

Ennen kuin tapasin vaimoni, seurustelin erään toisen naisen kanssa. Olimme vierailulla vanhempieni luona Catskill Mountainsin alueella New Yorkin osavaltiossa. Tämä nuori nainen ja minä suuntasimme Delaware-joelle kävelemään. Päätin kahlata joessa pienen matkaa, mutta rantakivet olivat liukkaita. Vähän aikaa kahlattuani liukastuin ja putosin jalat edellä kivien välissä olleeseen syvään koloon. Yritin päästä ylös, ja viimeisenä keinona onnistuin nostamaan oikeaa kättäni. Sekuntia myöhemmin tunsin jonkun tarttuvan käteeni ja vetävän minut ylös. Sain pääni vedenpinnan yläpuolelle ja näin tyttöystäväni. Hän oli juossut pitkän matkan joen alajuoksulle, mutta ei ollut nähnyt minun nousevan joesta. Pelkkä toisen käden kosketus kertoi, että en tulisi kuolemaan tähän. Se oli totta kai minulle erittäin merkittävä ja syvällinen kokemus.

Richard M. Lerner

Kokeellisen pedagogiikan ja inhimillisen kehityksen professori

Richard M. Lerner on Tuftsin yliopiston professori, joka hoitaa Bergstromin lahjoitusprofessuuria sovelletun kehitystieteen alalla. Hän johtaa myös Applied Research in Youth Development -tutkimusinstituuttia. Lerner on kirjoittanut yli 700 tieteellistä artikkelia ja ollut mukana yli 80 kirjan kirjoittamisessa tai toimittamisessa. Hän on myös yksi Journal of Research on Adolescence- ja Applied Development Science -tiedelehdet perustaneista toimittajista.