Ihmisten välinen kosketus pandemian piinaamassa maailmassa. Vaikutus ja toimenpiteet.

Ihmisten välinen kosketus pandemian piinaamassa maailmassa. Vaikutus ja toimenpiteet.

COVID-19-pandemia on muuttanut elämäämme sekä pienissä että suurissa asioissa jättäen jälkensä niin työhön, koulunkäyntiin, sosiaaliseen elämään kuin päivittäistavaroiden hankkimiseen. Kaikista näistä muutoksista suurin on kenties ollut muutos suhteessa muihin ihmisiin.

"Kolme neljästä vastaajasta totesi, että eristäytyminen oli saanut heidät huomaamaan, kuinka tärkeää kosketus on terveydelle."

Kosketus pandemian aikana: rajoitettua, mutta tärkeämpää kuin koskaan

Uusi tutkimus osoittaa, että kosketus on edelleen hyvin tärkeää ihmisille kautta maailman – viruksesta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia. Viime vuoden tutkimus paljasti, että 87% vastaajista uskoi kosketuksen olevan onnellisen ja täyden elämän avain. Tämän vuoden tutkimus puolestaan osoitti, että luku on jonkin verran noussut (88%). Lisäksi kolme neljästä vastaajasta sanoi, että eristäytyminen on saanut heidät huomaamaan, kuinka tärkeää kosketus on terveydelle. Kuten tulokset havainnollistavat, kosketuksen merkityksestä ollaan tietoisempia kuin ennen, aikana, jolloin jokainen vuorovaikutustilanne ei vielä vaatinut monimutkaista riskianalyysiä. Yhteenvetona voidaan todeta, että pakollinen eristäytyminen on alleviivannut kosketuksen merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille.

"Yli kaksi kolmasosaa vastaajista sanoi, että koskettamisen esteitä on enemmän kuin vuosi sitten."

Uusia esteitä koskettamiselle

Ennen pandemiaa kosketuksen esteiksi muodostuivat sellaiset seikat kuin ajanpuute ja epävarmuus sosiaalisesti hyväksyttävästä käyttäytymisestä, siitä, minkälainen koskettaminen on sopivaa ja milloin. Uudet tulokset osoittavat, että nämä perinteiset esteet eivät enää huoleta samalla tavalla. Yleisesti ottaen ihmiset viettävät enemmän aikaa kotona, ja elämänrytmi on monilla rauhoittunut. Sosiaalisista normeistakaan ei ole enää epäselvyyttä, sillä useimmat ymmärtävät, että koskettaminen on yhteydessä tartuntariskiin. Kaiken kaikkiaan esteitä on kuitenkin enemmän kuin koskaan ennen. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista sanoi, että koskettamisen esteenä on nyt enemmän asioita kuin vuosi sitten.

Tutkimustulokset osoittavat, että yhteiskuntana me olemme hyväksyneet nämä esteet toistaiseksi, emmekä etsi uusia keinoja koskettaa. Neljä viidestä vastaajasta eri puolilla maailmaa sanoi välttävänsä kosketusta, kuten kättelyä, poskisuudelmia tai lyhyitä halauksia. Tämä pitää paikkansa erityisesti maissa, joissa pandemia on ollut voimakas, kuten Brasiliassa, Etelä-Afrikassa, Italiassa ja Ranskassa. Tästä voidaan päätellä, että pandemian eniten koettelemilla alueilla ollaan erityisen varovaisia koskettamisen suhteen.

Viimeksi kuluneen vuoden aikana koetun kosketuksen määrää kuvaavat vastaukset. Lähde: Mindline Research 2020

Kosketuksen määrä maailmassa pandemian aikana

Itse asiassa monet vastaajista totesivat, että kosketuksen määrä oli vähentynyt sekä lähipiirissä (perhe, seurustelukumppanit ja läheiset ystävät) että tuttavien kesken (työkaverit, tuttavat, naapurit). Yli kolmannes sanoi, että koskettamisesta oli tullut harvinaisempaa lähipiirissä, ja 40% sanoi, että koskettamisesta oli tullut harvinaisempaa tuttavapiirissä. Jälkimmäinen tulos olikin odotettavissa, sillä ihmiset ovat joutuneet pitämään etäisyyttä muihin kuin samassa taloudessa asuviin ihmisiin. Koskettamisen väheneminen lähipiirissä voi ensi näkemältä tuntua ristiriitaiselta, mutta selittyy luultavasti sillä, että monet asuvat yhdessä iäkkäiden, immuunipuutteisten tai muusta syystä riskiryhmään kuuluvien ihmisten kanssa, eivätkä läheiset ystävät useinkaan jaa samaa kotia. Lisäksi Italian, Etelä-Afrikan ja Etelä-Korean kaltaisissa maissa, joissa rajoitukset ovat olleet erityisen tiukkoja, kosketuksen määrä laski merkittävästi lähipiirissä ja vieläkin merkitsevämmin tuttavapiirissä. Italiassa yli puolet vastaajista kertoi, että kosketuksen määrä tuttavapiirissä oli vähentynyt viime vuodesta. Etelä-Koreassa 49% vastaajista kertoi kosketuksen vähentyneen, Etelä-Afrikassa 46%. Etelä-Korea on erityisen kiinnostava esimerkki, koska siellä koskettaminen oli vähäistä jo ennen pandemiaa ja niinpä lasku on ollut erityisen dramaattinen.

Yllättäen lähes puolet vastaajista sanoi kuitenkin, että kosketuksen määrä ei pandemian myötä ole heidän elämässään merkittävästi muuttunut. 48% vastaajista eri puolilla maailmaa sanoi, että kosketuksen määrä lähipiirissä ei ollut muuttunut, ja 51% sanoi, että kosketuksen määrä tuttavapiirissä ei ollut muuttunut. Jotta ymmärtäisimme miksi, tuloksia on tutkittava tarkemmin. Niistä käy ilmi, että vastauksissa on suuria maantieteellisiä eroja. Saksassa, Australiassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa koskettaminen on muuttunut vähemmän kuin muissa maissa. Pandemian vakavuudesta huolimatta näissä maissa pienempi osuus vastaajista kertoi kosketuksen vähentyneen tuttavapiirissä. Saksassa lähes kaksi kolmasosaa ihmisistä sanoi, että kosketuksen määrä ei ollut heidän tuttavapiirissään vuoden aikana muuttunut. Australiassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa yli puolet vastaajista sanoi samaa. Yksi selitys on se, että näissä maissa ei ole tapana muutenkaan koskettaa muita ihmisiä tiuhaan. Aiemmasta maailmanlaajuisesta tutkimuksesta tiedetään, että Saksassa, Iso-Britanniassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa koskettaminen on vähäisintä, joten muutostenkin voi odottaa olevan vähäisiä. On myös mahdollista, että näissä maissa skeptismi pandemian vakavuutta ja rajoitusten tarpeellisuutta kohtaan näkyi vähäisempänä muutoksena ihmisten välisessä koskettamisessa.

Joissakin ryhmissä kosketuksen määrä on pandemian aikana jopa noussut. Ihmiset, joiden kotona asua vähintään yksi lapsi, ja nuoret, 16–19-vuotiaat kertoivat muihin ryhmiin nähden lähes kaksi kertaa todennäköisemmin, että kosketuksen määrä oli lähipiirissä lisääntynyt. Tämä ei oikeastaan yllätä, kun otetaan huomioon, että monet perheet viettivät enemmän aikaa kotona. Nuoret ja yksinhuoltajat kertoivat myös lähes kaksi kertaa todennäköisemmin, että kosketuksen määrä oli lisääntynyt myös tuttavapiirissä. Näyttää siltä, että näissä ryhmissä tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin ja koskettaa heitä on huomattavasti suurempi kuin pelko virustartunnasta tai viruksen tartuttamisesta niihin, joille tartunta olisi vaarallisempi.

"Eristäytyminen saa minut huomaamaan, kuinka tärkeää kosketus on terveydelle."

"Eristäytyneisyys saa minut kaipaamaan kosketusta entistä enemmän."

"Eristäytyneisyys saa minut tuntemaan itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan ennen."

"Kaipaan kosketusta ja aion ottaa vahingon takaisin kriisin päätyttyä."

"Eristäytyneisyys saa minut miettimään, keitä itse kosketan ja kuinka usein."

"Pakollinen eristäytyminen on saanut puolet maailman ihmisistä yksinäisiksi."

Yksinäiset kertovat halauksen puutteesta

Samaa mieltä olevien osuudet yksinäisiksi itsensä tuntevien joukossa sekä niiden joukossa, jotka eivät tunne itseään yksinäisiksi:
"Toivon usein, että minua halattaisiin enemmän."

Yksinäisiä ja kosketusta kaipaavia: sinkut, yksinhuoltajat ja yli 50-vuotiaat

Samalla kun koskettamisessa nähtiin eroja eri maiden välillä, lähinnä sen perusteella kuinka niissä oli suhtauduttu pandemiaan, NIVEAn tulokset osoittivat myös, että yksilölliset olosuhteet vaikuttavat merkittävällä tavalla ihmisten hyvinvointiin kriisin aikana asuinpaikasta riippumatta. Henkilön ikä, se, asuuko hän yksin vai yhdessä muiden kanssa, ja se, onko hänellä lapsia, ovat kaikki fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen vaikuttavia tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin olla yhteydessä toisiin ja koskettaa. Kuten tulokset havainnollistavat, joissakin ryhmissä vaikutus on muita suurempi.

 

Yksinäiset ihmiset

Ensimmäinen ryhmä, johon pandemia ja sen seurauksena tapahtunut eristäytyminen on vaikuttanut kielteisesti, on itsensä yksinäisiksi kokevien ryhmä. Kyselytutkimuksen perusteella heidän osuutensa maailman väestöstä on merkittävä. Pakollinen eristäytyminen on saanut puolet maailman ihmisistä tuntemaan olonsa yksinäiseksi, joissakin tapauksissa jopa yksinäisemmäksi kuin koskaan ennen. Tulokset paljastavat yksinäisyyden olevan yhteydessä kosketukseen: 81% niistä vastaajista, jotka kertoivat tuntevansa itsensä usein yksinäiseksi, haluaisi enemmän halauksia. Niiden vastaajien keskuudessa, jotka eivät tunteneet itseään usein yksinäiseksi, vastaava prosenttiluku oli 45%. Kosketuksen ja yksinäisyyden välinen yhteys näyttää voimistuvan iän myötä, ja se on merkittävämpää yhden hengen talouksissa. Kosketuksen puute voidaan selvästikin nähdä yksinäisyyden kokemusta voimistavana tekijänä, jota kosketus voi vastaavasti lievittää.

Maat, joissa fyysistä kosketusta esiintyy vähemmän

Yhteys yksinäisyyden ja kosketuksen välillä on erityisen näkyvä maissa, joissa ylipäänsä kosketetaan vähemmän. Saksassa lähes yhdeksän kymmenestä itsensä usein yksinäiseksi kokevasta sanoi toivovansa enemmän halauksia, kun vastaava luku niiden vastaajien joukossa, jotka eivät tunteneet itseään yksinäisiksi, oli 43%. Hälyttävä 44 prosenttiyksikön ero osoittaa, kuinka epäedulliseen asemaan yksinäisyys ihmiset asettaa. Australiassa, Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Etelä-Koreassa ero oli hieman pienempi, mutta edelleen huomattavan suuri (noin 40 prosenttiyksikköä). Sitä vastoin yhteys on heikompi maissa, joissa koskettaminen kuuluu arkeen, kuten Brasiliassa (ero on 21 prosenttiyksikköä), Italiassa (ero on 28 prosenttiyksikköä) ja Ranskassa (ero on 33 prosenttiyksikköä). Nämä luvut muistuttavat siitä, että itsensä kenties yksinäisiksi tunteviin on otettava yhteyttä ja heidät on otettava mukaan, erityisesti maissa, joissa koskettaminen ei muuten ole kovin tavallista. Pienikin kosketus, vaikka kädenpuristus postinkantajan kanssa, on vieläkin tärkeämpi heille, jotka kamppailevat yksinäisyyden tunteen kanssa.

Sinkut ja yksinhuoltajat

Toinen ryhmä, johon rajoitukset ja eristäytyneisyys ovat vaikuttaneet voimakkaasti, on pienissä kotitalouksissa elävien ryhmä – sinkut ja yksinhuoltajat. Kolme neljästä yksinasuvasta kertoi, ettei koe kosketusta joka päivä, ja yli puolet sanoi tuntevansa olonsa usein yksinäiseksi. Yksinhuoltajien joukossa luku oli vieläkin korkeampi, lähes kaksi kolmasosaa. Yksinhuoltajat toivoivat myös muita todennäköisemmin saavansa enemmän halauksia (89% vs. koko tutkimuksen keskiarvo 61%). Jos samassa taloudessa ei asu toista aikuista, joka voisi auttaa lastenhoidossa ja etäkoulutehtävissä tai muuten jakaa kriisin tuomia murheita, tilanne on totta kai kuormittava.

50–69-vuotiaat

50–69-vuotiaat ovat kärsineet erityisen paljon, sillä he eivät tässä tilanteessa saa tuttavapiirissään osakseen kosketusta juuri lainkaan. Kosketuspäiväkirjamerkintöjen perusteella kolmannes 50–69-vuotiaista ei ollut kokenut kosketusta koko haastattelua edeltäneen viikon aikana. Lähes kolme neljästä sanoi, että koskettamisen tiellä oli nyt enemmän esteitä kuin vuosi sitten. Luku oli maailmanlaajuista keskiarvoa korkeampi. Kiinnostava havainto oli kuitenkin se, että tässä ryhmässä vain 57% toivoi saavansa enemmän halauksia, mikä oli maailmanlaajuista keskiarvoa (61%) matalampi osuus. Tämä viittaa siihen, että varttuneemmat aikuiset ovat sopeuttaneet odotuksensa omien kokemustensa mukaisiksi.

Teini-ikäiset

Toisin kuin yllä mainitut ryhmät, eräs ryhmä on osoittanut poikkeuksellista joustavuutta, nimittäin teini-ikäiset. Kolmannes 16–19-vuotiaista kertoi kosketuksen määrän lisääntyneen lähipiirissä pandemian aikana, luultavasti sen seurauksena, että he viettivät entistä enemmän aikaa kotona perheen kanssa, lähentyivät vanhempiensa ja sisarustensa kanssa ja koettivat selviytyä kriisistä ja sen tuomista haasteista yhdessä. He sanoivat muita ryhmiä todennäköisemmin, että suhteet niihin ihmisiin, joita heillä on tapana koskettaa, olivat syventyneet (72% vs. koko tutkimuksen keskiarvo 62%). Oli myös selvästi muita ryhmiä todennäköisempää, että he sanoivat viettävänsä nyt enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa kuin aiemmin (82% vs. koko tutkimuksen keskiarvo 61%). Näyttää siltä, että tämän ryhmän kohdalla perheen ja lähipiirin kanssa vietetty aika ja lisääntynyt sosiaalisen median käyttö ovat jonkin verran korvanneet tavanomaisissa rutiineissa tapahtunutta muutosta ja kosketuksen puutetta tuttaviin.

"Joka kolmas kertoi, että kosketusta oli tämänhetkisessä arjessa liian vähän."

Menetetyn ajan lunastaminen takaisin pandemian jälkeen

Vaikka pandemia ei vielä ole ohi, noin puolet maailman väestöstä miettii jo tulevaisuutta, aikaa, jolloin meillä on taas enemmän mahdollisuuksia koskettaa muita. Useita kuukausia kestäneiden rajoitusten ja pakollisen eristäytymisen jälkeen NIVEAn tulokset osoittavat, että pandemia on korostanut kosketuksen merkitystä elämässämme ja että kosketus voisi olla lääke yksinäisyyden tunnetta vastaan – vaikka lähitulevaisuudessa tapa, jolla luomme yhteyden muihin koskettamalla, luultavasti muuttuukin.

Tulosten perusteella tulevaisuudessa keskitytään kosketuksen laatuun, ei määrään – siis kosketukseen lähipiirissä. Yli kolmannes vastaajista sanoi odottavansa kosketuksen määrän lisääntyvän lähipiirissä kriisin päätyttyä, kun taas koskettaminen tuttavapiirissä voi vähentyä pitkällä aikavälillä, kun nyt omaksutut tavat jäävät pysyviksi. Lähes puolet ihmisistä Brasiliassa, Etelä-Afrikassa, Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa taas arvelivat koskettamisen lisääntyvän tuttavapiirissä, kun menetetty aika halutaan ottaa takaisin. Vaikka koskettaminen tuttavapiirissä kaiken kaikkiaan vähenisi suhteessa aikaan ennen pandemiaa, neljännes 16–19-vuotiaista eri puolilla maailmaa odotti koskettamisen tuttavapiirissä pitkällä aikavälillä lisääntyvän. Nuoret ovatkin menettäneet suhteessa paljon ja haluavat selvästikin lisätä kosketuksen määrää, kun rajoituksia aletaan purkaa.

Pandemia on herättänyt kaikissa ryhmissä kaipuun ihokosketukseen. Kaikissa maissa, joissa kyselytutkimusta tehtiin, yhteensä kolmannes sanoi, että kosketuksen määrä oli nykyisessä arjessa liian vähäinen, ja kolme viidestä vastaajasta halusi ottaa menetetyn ajan takaisin kriisin jälkeen. Lisäksi tulokset paljastivat, että kosketuksen kaipuu on suurinta hyvin sosiaalisissa maissa, joihin pandemia iski erityisen kovasti, kuten Brasiliassa ja Italiassa. Useampi kuin kolme neljästä brasilialaisesta ja lähes kolme neljästä italialaisesta sanoi, että eristäytyminen oli saanut heidät janoamaan fyysistä kosketusta enemmän kuin koskaan ennen. Eikä ihme – luultavasti kukaan meistä ei unohda kuvia tyhjistä kaduista ja autioista kahviloista heti pandemian alussa, jolloin Italiassa jouduttiin asettamaan voimakkaita rajoituksia.

"Tulevaisuudessa en enää pidä yhteyden kokemusta itsestään selvänä."

Kosketuksen voimaa arvostetaan uudella tavalla

Yksi on selvää: Voi kestää jonkin aikaa, ennen kuin pääsemme kosketuksen osalta samaan tilanteeseen kuin ennen pandemiaa. Pandemia on jo nyt jättänyt pysyvän jäljen sydämeemme ja mieleemme – ja ihoomme. Nyt tiedämme, miltä tuntuu, kun ei voi koskettaa rakkaitaan, ja kuinka kosketuksen puute saa ihmiset tuntemaan olevansa yksin ja eristyksissä. Jos kriisi on tuonut jotakin hyvää, se on opettanut meitä arvostamaan kosketuksen merkitystä emotionaaliselle, fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle. Tulevaisuudessa voimme halata, kätellä tai silitellä toisiamme pelkäämättä, emmekä enää suhtaudu niihin hetkiin itsestäänselvyyksinä. Vietämme enemmän aikaa läheistemme kanssa, vahvistamme siteitä toisiimme ja löydämme taas yhteyden kosketuksen kautta.

Tietoa tutkimuksesta

Riippumattoman tutkimusinstituutin, Mindlinen, toteuttamassa NIVEAn verkkopohjaisessa kyselyssä oli mukana 11 706 ihmistä seuraavista 9 maasta (noin 1000 osallistujaa kussakin maassa): Australia, Brasilia, Ranska, Saksa, Italia, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Tutkimukseen vastanneet olivat iältään 16–69-vuotiaita ja edustava otos sukupuolen, iän, alueen ja ammatin suhteen. Tutkimuksen tietokanta kattaa ajanjakson huhtikuusta (viikosta 17) 2020 elokuuhun (viikosta 32) 2020. Kenttätyö jatkui Euroopassa lokakuuhun saakka.

Yleiskatsaus

Lataa Human Touch -barometrin toinen osa
Lataa perustiedot