Ihmisten välinen kosketus pandemian piinaamassa maailmassa. Vaikutus ja toimenpiteet.

Uusi tutkimus osoittaa, että kosketus on edelleen hyvin tärkeää ihmisille kautta maailman – viruksesta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia. Viime vuoden tutkimus paljasti, että 87% vastaajista uskoi kosketuksen olevan onnellisen ja täyden elämän avain. Tämän vuoden tutkimus puolestaan osoitti, että luku on jonkin verran noussut (88%). Lisäksi kolme neljästä vastaajasta sanoi, että eristäytyminen on saanut heidät huomaamaan, kuinka tärkeää kosketus on terveydelle. Kuten tulokset havainnollistavat, kosketuksen merkityksestä ollaan tietoisempia kuin ennen, aikana, jolloin jokainen vuorovaikutustilanne ei vielä vaatinut monimutkaista riskianalyysiä. Yhteenvetona voidaan todeta, että pakollinen eristäytyminen on alleviivannut kosketuksen merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille.

Ennen pandemiaa kosketuksen esteiksi muodostuivat sellaiset seikat kuin ajanpuute ja epävarmuus sosiaalisesti hyväksyttävästä käyttäytymisestä, siitä, minkälainen koskettaminen on sopivaa ja milloin. Uudet tulokset osoittavat, että nämä perinteiset esteet eivät enää huoleta samalla tavalla. Yleisesti ottaen ihmiset viettävät enemmän aikaa kotona, ja elämänrytmi on monilla rauhoittunut. Sosiaalisista normeistakaan ei ole enää epäselvyyttä, sillä useimmat ymmärtävät, että koskettaminen on yhteydessä tartuntariskiin. Kaiken kaikkiaan esteitä on kuitenkin enemmän kuin koskaan ennen. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista sanoi, että koskettamisen esteenä on nyt enemmän asioita kuin vuosi sitten.

Tutkimustulokset osoittavat, että yhteiskuntana me olemme hyväksyneet nämä esteet toistaiseksi, emmekä etsi uusia keinoja koskettaa. Neljä viidestä vastaajasta eri puolilla maailmaa sanoi välttävänsä kosketusta, kuten kättelyä, poskisuudelmia tai lyhyitä halauksia. Tämä pitää paikkansa erityisesti maissa, joissa pandemia on ollut voimakas, kuten Brasiliassa, Etelä-Afrikassa, Italiassa ja Ranskassa. Tästä voidaan päätellä, että pandemian eniten koettelemilla alueilla ollaan erityisen varovaisia koskettamisen suhteen.

Itse asiassa monet vastaajista totesivat, että kosketuksen määrä oli vähentynyt sekä lähipiirissä (perhe, seurustelukumppanit ja läheiset ystävät) että tuttavien kesken (työkaverit, tuttavat, naapurit). Yli kolmannes sanoi, että koskettamisesta oli tullut harvinaisempaa lähipiirissä, ja 40% sanoi, että koskettamisesta oli tullut harvinaisempaa tuttavapiirissä. Jälkimmäinen tulos olikin odotettavissa, sillä ihmiset ovat joutuneet pitämään etäisyyttä muihin kuin samassa taloudessa asuviin ihmisiin. Koskettamisen väheneminen lähipiirissä voi ensi näkemältä tuntua ristiriitaiselta, mutta selittyy luultavasti sillä, että monet asuvat yhdessä iäkkäiden, immuunipuutteisten tai muusta syystä riskiryhmään kuuluvien ihmisten kanssa, eivätkä läheiset ystävät useinkaan jaa samaa kotia. Lisäksi Italian, Etelä-Afrikan ja Etelä-Korean kaltaisissa maissa, joissa rajoitukset ovat olleet erityisen tiukkoja, kosketuksen määrä laski merkittävästi lähipiirissä ja vieläkin merkitsevämmin tuttavapiirissä. Italiassa yli puolet vastaajista kertoi, että kosketuksen määrä tuttavapiirissä oli vähentynyt viime vuodesta. Etelä-Koreassa 49% vastaajista kertoi kosketuksen vähentyneen, Etelä-Afrikassa 46%. Etelä-Korea on erityisen kiinnostava esimerkki, koska siellä koskettaminen oli vähäistä jo ennen pandemiaa ja niinpä lasku on ollut erityisen dramaattinen.

Yllättäen lähes puolet vastaajista sanoi kuitenkin, että kosketuksen määrä ei pandemian myötä ole heidän elämässään merkittävästi muuttunut. 48% vastaajista eri puolilla maailmaa sanoi, että kosketuksen määrä lähipiirissä ei ollut muuttunut, ja 51% sanoi, että kosketuksen määrä tuttavapiirissä ei ollut muuttunut. Jotta ymmärtäisimme miksi, tuloksia on tutkittava tarkemmin. Niistä käy ilmi, että vastauksissa on suuria maantieteellisiä eroja. Saksassa, Australiassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa koskettaminen on muuttunut vähemmän kuin muissa maissa. Pandemian vakavuudesta huolimatta näissä maissa pienempi osuus vastaajista kertoi kosketuksen vähentyneen tuttavapiirissä. Saksassa lähes kaksi kolmasosaa ihmisistä sanoi, että kosketuksen määrä ei ollut heidän tuttavapiirissään vuoden aikana muuttunut. Australiassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa yli puolet vastaajista sanoi samaa. Yksi selitys on se, että näissä maissa ei ole tapana muutenkaan koskettaa muita ihmisiä tiuhaan. Aiemmasta maailmanlaajuisesta tutkimuksesta tiedetään, että Saksassa, Iso-Britanniassa, Australiassa ja Yhdysvalloissa koskettaminen on vähäisintä, joten muutostenkin voi odottaa olevan vähäisiä. On myös mahdollista, että näissä maissa skeptismi pandemian vakavuutta ja rajoitusten tarpeellisuutta kohtaan näkyi vähäisempänä muutoksena ihmisten välisessä koskettamisessa.

Joissakin ryhmissä kosketuksen määrä on pandemian aikana jopa noussut. Ihmiset, joiden kotona asua vähintään yksi lapsi, ja nuoret, 16–19-vuotiaat kertoivat muihin ryhmiin nähden lähes kaksi kertaa todennäköisemmin, että kosketuksen määrä oli lähipiirissä lisääntynyt. Tämä ei oikeastaan yllätä, kun otetaan huomioon, että monet perheet viettivät enemmän aikaa kotona. Nuoret ja yksinhuoltajat kertoivat myös lähes kaksi kertaa todennäköisemmin, että kosketuksen määrä oli lisääntynyt myös tuttavapiirissä. Näyttää siltä, että näissä ryhmissä tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin ja koskettaa heitä on huomattavasti suurempi kuin pelko virustartunnasta tai viruksen tartuttamisesta niihin, joille tartunta olisi vaarallisempi.

Vaikka pandemia ei vielä ole ohi, noin puolet maailman väestöstä miettii jo tulevaisuutta, aikaa, jolloin meillä on taas enemmän mahdollisuuksia koskettaa muita. Useita kuukausia kestäneiden rajoitusten ja pakollisen eristäytymisen jälkeen NIVEAn tulokset osoittavat, että pandemia on korostanut kosketuksen merkitystä elämässämme ja että kosketus voisi olla lääke yksinäisyyden tunnetta vastaan – vaikka lähitulevaisuudessa tapa, jolla luomme yhteyden muihin koskettamalla, luultavasti muuttuukin.

Tulosten perusteella tulevaisuudessa keskitytään kosketuksen laatuun, ei määrään – siis kosketukseen lähipiirissä. Yli kolmannes vastaajista sanoi odottavansa kosketuksen määrän lisääntyvän lähipiirissä kriisin päätyttyä, kun taas koskettaminen tuttavapiirissä voi vähentyä pitkällä aikavälillä, kun nyt omaksutut tavat jäävät pysyviksi. Lähes puolet ihmisistä Brasiliassa, Etelä-Afrikassa, Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa taas arvelivat koskettamisen lisääntyvän tuttavapiirissä, kun menetetty aika halutaan ottaa takaisin. Vaikka koskettaminen tuttavapiirissä kaiken kaikkiaan vähenisi suhteessa aikaan ennen pandemiaa, neljännes 16–19-vuotiaista eri puolilla maailmaa odotti koskettamisen tuttavapiirissä pitkällä aikavälillä lisääntyvän. Nuoret ovatkin menettäneet suhteessa paljon ja haluavat selvästikin lisätä kosketuksen määrää, kun rajoituksia aletaan purkaa.

Pandemia on herättänyt kaikissa ryhmissä kaipuun ihokosketukseen. Kaikissa maissa, joissa kyselytutkimusta tehtiin, yhteensä kolmannes sanoi, että kosketuksen määrä oli nykyisessä arjessa liian vähäinen, ja kolme viidestä vastaajasta halusi ottaa menetetyn ajan takaisin kriisin jälkeen. Lisäksi tulokset paljastivat, että kosketuksen kaipuu on suurinta hyvin sosiaalisissa maissa, joihin pandemia iski erityisen kovasti, kuten Brasiliassa ja Italiassa. Useampi kuin kolme neljästä brasilialaisesta ja lähes kolme neljästä italialaisesta sanoi, että eristäytyminen oli saanut heidät janoamaan fyysistä kosketusta enemmän kuin koskaan ennen. Eikä ihme – luultavasti kukaan meistä ei unohda kuvia tyhjistä kaduista ja autioista kahviloista heti pandemian alussa, jolloin Italiassa jouduttiin asettamaan voimakkaita rajoituksia.

Yksi on selvää: Voi kestää jonkin aikaa, ennen kuin pääsemme kosketuksen osalta samaan tilanteeseen kuin ennen pandemiaa. Pandemia on jo nyt jättänyt pysyvän jäljen sydämeemme ja mieleemme – ja ihoomme. Nyt tiedämme, miltä tuntuu, kun ei voi koskettaa rakkaitaan, ja kuinka kosketuksen puute saa ihmiset tuntemaan olevansa yksin ja eristyksissä. Jos kriisi on tuonut jotakin hyvää, se on opettanut meitä arvostamaan kosketuksen merkitystä emotionaaliselle, fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle. Tulevaisuudessa voimme halata, kätellä tai silitellä toisiamme pelkäämättä, emmekä enää suhtaudu niihin hetkiin itsestäänselvyyksinä. Vietämme enemmän aikaa läheistemme kanssa, vahvistamme siteitä toisiimme ja löydämme taas yhteyden kosketuksen kautta.