Kosketuksen tila – Edut, Esteet ja Ratkaisut

Ihmisten välille syntyy monenlaista kosketusta, ja osa kosketuksesta on muuta kosketusta miellyttävämpää. Ystävän halaaminen, kumppanin suuteleminen tai high five -tervehdys työkaverille ovat totta kai mukavampia tapoja koskettaa kuin törmääminen ventovieraaseen. Vaikka kosketusta onkin monenlaista, maailmanlaajuisessa kyselytutkimuksessa havaittiin, että koskettaminen luo useimmille ihmisille positiivisia mielleyhtymiä. Kolme kosketuksesta yleisimmin mieleen tullutta asiaa olivat rakkaus (96 prosenttia), kiintymys (96 prosenttia) ja hoiva (95 prosenttia). Toisista välittäminen linkittyy siis ihmisten mielissä koskettamiseen, ja tämä pitää paikkansa kaikissa ikäryhmissä ja kaikilla maantieteellisillä alueilla. Yhdeksän kymmenestä katsoo, että kosketus on onnellisen ja täyden elämän avain. Kun yhteiskunta jatkuvasti polarisoituu ja syntyy kuplia, vihapuhetta ja vastakkainasettelua, on merkittävää, että ihmiset iästä, sukupuolesta tai kotimaasta riippumatta ovat tästä väittämästä samaa mieltä.
Tämä yhdenmielisyys näkyy myös muiden väittämien kohdalla; 87% on sitä mieltä, että kosketus on tärkeää yhteisöissä ja että kosketuksen puute voi saada olon tuntumaan eristäytyneeltä ja yksinäiseltä, vaikka ympärillä olisikin muita ihmisiä, 85% on sitä mieltä, että kosketus tekee meistä ihmisiä ja 81% uskoo, että kosketuksen puute altistaa stressille. Tutkijoina meitä kiinnosti, onko elämäntapamme syynä kosketuksen puutteeseen. Ja voisiko kosketuksen lisääminen korjata nykyisen elämänmenon aikaansaamaa negatiivista kehitystä?

Tutkimuksessa havaittiin, että useimmat eivät saa niin paljon kosketusta osakseen kuin haluaisivat. Kun vastaajilta kysyttiin tarkemmin, minkälaista kosketusta he kokevat ja kuinka usein, 64% ilmoitti, että he eivät koe kosketusta joka päivä ja 72% toivoi saavansa enemmän halauksia. Lähes viidennes vastaajista ei ollut saanut kokea kosketusta haastattelua edeltävän päivän aikana. Vastaajat eivät olleet ainoastaan tyytymättömiä kosketuksen määrään omassa elämässään, vaan puolet koki kosketuksen vähentyneen koko yhteiskunnassa viime vuosien aikana. Kaikki nämä havainnot viittaavat siihen, että kosketuksen puuttuminen on nouseva trendi – ja osa ihmisistä on vaarassa kärsiä ilmiöstä muita enemmän.
Tutkimustulosten perusteella pohjoisella pallonpuoliskolla asuvat ihmiset kärsivät eteläisen pallonpuoliskon väestöä enemmän kosketuksen puutteesta. Kaikista vastaajista 17% kertoi, että he eivät olleet kokeneet kosketusta haastattelua edeltävän päivän aikana, mutta esimerkiksi Iso-Britanniassa luku oli 29%, Saksassa 28% ja Ranskassa 21%. Toisaalta luku oli keskiarvoa matalampi esimerkiksi Brasiliassa (12%) ja Intiassa (10%). Huomionarvoista on, että maissa, joissa kosketetaan eniten, kosketusta myös kaivataan eniten. Kaikista vastaajista 72% toivoi saavansa enemmän halauksia, mutta Intiassa luku oli 82% ja Brasiliassa 81%, kun taas Saksassa 63% ja Iso-Britanniassa 64%. "Tulokset osoittavat, että kosketukseen myönteisemmin suhtautuvissa maissa, kuten Etelä-Amerikan maissa, ihmiset tunnistavat todennäköisemmin kosketuksen merkityksen ja pyrkivät lisäämään kosketusta arjessaan", sanoo Natascha Haehling von Lanzenauer, yksi riippumattoman Happy Thinking People -tutkimusinstituutin tutkijoista, joka toteutti kohderyhmäkeskustelut ennen kvantitatiivista kyselytutkimusta.
Kulttuurierojen lisäksi tulokset paljastivat eroja eri ikäryhmien välillä. Ei ehkä ole yllätys, että 20–35-vuotiaiden ikäryhmässä ja niiden ihmisten keskuudessa, joiden taloudessa asui lapsia, kosketusta esiintyi päiväkirjamerkintöjen perusteella eniten. Kaikkiaan 69% kertoi, että toisen ihmisen kosketus on tavallinen ja luonnollinen osa heidän arkeaan ja että monet ihmiset koskevat heitä monin eri tavoin. Näissä ryhmissä oli merkitsevästi yleisempää, että vastaajat olivat haastattelua edeltäneenä päivänä halanneet jotakuta tai pidelleet jonkun kättä. Tarkasteltiinpa sitten kosketusta perinteisessä mielessä – halauksia, kädestä pitämistä, silittelyä – tai internetiin perustuvaa yhteydenpitoa, nuorten aikuisten ja perheellisten ryhmissä päivittäistä kosketusta oli ylenmäärin. Samaa ei voi sanoa kaikista ikäryhmistä.

50–69-vuotiaiden ikäryhmässä esiintyy ainulaatuisia kosketukseen liittyviä haasteita. Tässä ikäryhmässä yksin tai pienessä taloudessa asuminen on tavallisinta ja koskettamista estävät terveysongelmat yleisimpiä. Ydinperheen merkityksen korostuminen viime vuosikymmenten aikana, avioliiton solmivien osuuden väheneminen ja korkeampi eliniänodote kaikkialla maailmassa ovat lisänneet todennäköisyyttä, jolla ikääntyneet asuvat yksin eivätkä useinkaan kumppanin kanssa tai yhdessä nuorempien sukupolvien kanssa. Tutkimuksessa havaittiin, että 50–69-vuotiaiden ikäryhmässä fyysisen kosketuksen kokemukset olivat harvinaisempia muihin ikäryhmiin verrattuna. Tässä ikäryhmässä halattiin vähemmän, sipaistiin keskustelukumppanin käsivartta harvemmin ja tilaisuuksia halailla ja silitellä toisia oli vähemmän. Ryhmässä ei toisaalta kuitenkaan erityisesti kaivattu kosketusta; 63% kertoi toivovansa enemmän halauksia, kun kaikkien vastaajien keskuudessa vastaava prosenttiluku oli 72%. "Ihmiset näyttävät sopeuttavan odotuksensa siihen määrään kosketusta, jonka he omassa elämässään ja arjessaan saavat", sanoo tohtori Antje Gollnick Mindline-tutkimusinstituutista, joka johti NIVEAn tutkimusta. "Jos he asuvat yksin tai heillä on terveysongelmia, jotka estävät toistuvaa koskettelua, he oppivat kaipaamaan vähemmän kosketusta suojellakseen itseään pettymykseltä."

NIVEAn ihmisten välistä koskettamista käsitellyt tutkimus osoitti, että monet suuntaukset ovat rakentamassa uusia ja pysyviä esteitä ihmisten väliselle kosketukselle. Elämme yhteiskunnassa, joka on yhä liikkuvampi, yhä useammat muuttavat pois perheidensä luota ja kauaksi niistä yhteisöistä, joissa he kasvoivat, geopoliittisten konfliktien tai ammatillisten syiden takia tai vaurastumisen toivossa. Älylaitteiden ja laajakaistaverkon suuren kattavuuden myötä on tullut mahdolliseksi pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin ja luoda uusia yhteyksiä etäältä ilman kasvokkain tapahtuvia tapaamisia. Sosiaalisten normien muuttuessa on myös noussut kysymyksiä siitä, minkälainen koskettaminen on sopivaa. Näiden suuntausten vaikutus kosketuksen laatuun ja yleisyyteen näkyy NIVEAn tutkimuksessa. Teknologian omaksuminen, nykyisen elämäntavan uudenlaiset piirteet, kulttuuriset ja sosiaaliset normit ja ihmisten oma epävarmuus mainittiin kaikki syinä siihen, miksi ihmiset eivät kosketa toisiaan enemmän.

On kiinnostavaa tutkia, minkälaista roolia uusi teknologia näyttelee ihmisten välisessä koskettamisessa. Yli 80% NIVEA:n kyselyyn vastanneista koki, että virtuaalisten kontaktien lisääntyminen vähensi empatiakykyä ja siten kosketusta. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ruudut luovat paitsi fyysistä, myös psykologista etäisyyttä, häivyttävät todellisuuden ja viihteen välistä rajaa ja heikentävät kykyämme aistia muiden kipua ja tarpeita. Tekevätkö ruudut myös muiden ihmisten tunteiden tunnistamisesta hankalampaa? Osa tutkimuksista on tätä mieltä. Kalifornian yliopiston vuonna 2014 julkaisema tutkimus osoitti, että kuudesluokkalaiset, jotka viettivät viisi päivää ilman laitteita, osasivat lukea muiden ihmisten tunnetiloja merkitsevästi paremmin kuin lapset, joilla oli jatkuva pääsy puhelimen, television ja tietokoneen ääreen.
Teknologian käyttämisen lisäksi asiaan vaikuttaa myös näiden laitteiden parissa vietetty aika. Kaikkiaan 53% vastaajista sanoi, että sosiaalisessa mediassa käytetty aika oli esteenä fyysiselle kosketukselle. Tämä piti paikkansa erityisesti Intiassa (70%) ja Thaimaassa (69%) – maissa, joissa sosiaalisen median käyttö on tyypillisesti yleisempää. Eräs intialaisista vastaajista totesi: “Kun tulen suuresta kaupungista kotiin pari kertaa vuodessa, ikävöin jo kovasti perhettäni. Mutta pikkuveljeni istuu pöydässä laitteidensa kanssa, eikä puhu tai edes katso minuun kunnolla. Se on surullista!" Tulokset paljastavat myös, että ikäryhmien välillä on merkitseviä eroja, kun tarkastellaan verkossa vietettyä aikaa. Suurin ero on milleniaalien ja yli 50-vuotiaiden ryhmien välillä; 65% milleniaaleista kertoi, että sosiaalisessa mediassa vietetty aika on esteenä fyysiselle kosketukselle, kun taas yli 50-vuotiaiden ryhmässä vastaava luku oli vain 33%.

Ruudut eivät ole ainoa seikka, joka on fyysisen kosketuksen esteenä. Tutkimuksen tulokset antavat ymmärtää, että kiireinen elämäntapa on osasyyllinen kosketuksen puutteeseen. 72% vastaajista uskoo, että ihmisten välinen kosketus ei ole nykyihmisten arvojärjestyksessä ensimmäisten joukossa. 64% puolestaan kertoo olevansa liian kiireisiä pitääkeen yhteyttä muihin. Kiinalainen vastaaja totesi: "On lähes mahdotonta tavata kavereita. Kaikki ovat nykyään niin kiireisiä."
Tämä pitää paikkansa erityisesti milleniaalien (72%) ja perheellisten joukossa (71%). Vaikka olemme jo todenneet, että nämä ryhmät saavat osakseen muita enemmän kosketusta, 76% milleniaaleista ja 78% perheellisistä toivoisi saavansa vieläkin enemmän halauksia.
Kiireisen elämäntapansa vuoksi nämä ryhmät ovat usein teknologian varassa pitäessään yhteyttä toisiin ihmisiin. Kosketuspäiväkirjamerkintöjen perusteella 51% milleniaaleista ja 48% perheellisistä kertoi, että he olivat soittaneet jollekin videopuhelun, kuljettaneet sormiaan ruutua pitkin ja toivoneet, että voisivat koskettaa oikeasti.

Teknologian käytön ja ajanpuutteen lisäksi kahdeksan kymmenestä vastaajasta arveli sosiaalisten normien olevan koskettamisen esteenä. Joissakin maissa ne vaikuttavat erityisen paljon. Brittiläisen Kansainyhteisön maissa esimerkiksi normit näyttävät olevan merkittävä seikka, sillä 84% briteistä, 85% australialaisista ja 84% intialaisista kertoi sosiaalisten normien olevan koskettamisen esteenä, kun keskiarvo kaikkien vastaajien joukossa oli 80%. Yleisesti ottaen ihmiset koskettavat näissä maissa toisiaan vähemmän kuin Etelä-Euroopassa tai Etelä-Amerikassa, joissa esimerkiksi halaus tai poskisuudelmat ovat usein oikea tapa tervehtiä. Moni vastaaja epäröi, minkälainen kosketus on hyväksyttävää ja miten toinen siihen suhtautuu, ja on siksi arka tekemään aloitetta. Useampi kuin kolme neljästä kertoi tuntevansa itsensä epävarmaksi, eikä tiennyt, miten toinen suhtautuisi vaikkapa halaukseen. Kiinassa, Intiassa ja Thaimaassa luku on vieläkin korkeampi, 85%. Vastaajista 69% kertoi suhtautuvansa koskettamiseen avoimesti, mutta halusi aina toisen tekevän aloitteen. Tällaiset vastaukset korostuivat erityisesti yhdessä ryhmässä; itsensä mieheksi identifioivien joukossa.
Kaikkiaan 89 prosenttia miehistä ja 88% naisista uskoo, että kosketus on onnellisen ja täyden elämän avain. Silti miehet ovat kosketuksen suhteen epävarmempia. Heistä 76% ilmoitti usein epäröivänsä, minkälainen määrä fyysistä kosketusta on yhteiskunnassa hyväksyttävää. Naisilla vastaava luku oli 71%. Miehistä useampi halusi enemmän halauksia (73% vs. 70%). Miehet saivat kuitenkin toiveistaan huolimatta vähemmän kosketusta osakseen; 20% ei ollut kokenut kosketusta haastattelua edeltävänä päivänä, kun vastaava luku naisten keskuudessa oli 14%.
Miehet kaipaavat selvästikin enemmän kosketusta arjessaan, mutta he ovat epävarmoja tekemään aloitteen ja vastaanottamaan kosketusta. Perinteisiä sukupuolirooleja painottavat miehet tai miehet, jotka kokevat paljon painetta yhteiskunnan suunnalta, eivät yhtä todennäköisesti kosketa muita ihmisiä, sillä he saattavat pitää sitä naisellisena tai pehmeänä käytöksenä. Monet pelkäävät osoittaa tunteitaan tai kertoa tarpeistaan. Toiset taas pelkäävät, että heidän kosketuksensa tulkittaisiin lähentelyksi tai torjuttaisiin. Jotkut pelkäävät osoittaa kiintymystä lapsilleen. Saksalainen isä kertoi: "Minusta on epämukavaa, kun 12-vuotias tyttäreni haluaa istua sylissäni muiden nähden. En halua kenenkään ajattelevan, että olen pedofiili!"
Syystä riippumatta epävarmuuden seurauksena on, että miehet pidättäytyvät, kättelyä lukuun ottamatta, naisia helpommin hoivaavasta, platonisesta koskettamisesta – ja kaikista sen suomista eduista.